...Pyhan Hengen tuuli puhaltaa ja ovia aukeaa evankeliumille - jotkut ovet vain hieman raollaan, kaantyilevat saranoillaan tuulessa, toiset avattuina selkeasti tervetulleeksi toivottaen. Olion ollut hieman maassa Ravalpindin vierailumme jalkeen pari viikkoa sitten kun ajattelin etta mita minulla - naisena miesvaltyaisessa yhteisossa - taalla nyt sitten on virkaa kun oman pihan ulkopuolelle ei ilman omaa miesta juurikaan ole menemista ja Jukan aika tayttyy veljien kanssa ja toimistotehtavissa tai seurakuntavierailuissa(joissa siellakin miehet ovat aktiiveja - naiset hiljaa - auts!kuinka vaikeaa).No Jumala on kylla ylihyva! niimpa naita naisia on sitten alkanut tulla omalle kotiovelle! Kahdesta eri perheesta on tullut nyt vierailulle minua tapaamaan musliminaisia innokkaina tutustumaan ja myos kiinnostuneine evankeliumista. Toinen perhe tuli myohemmin meidan yhteison yhteisella iltapaivalliselle ja jaivat myos iltahartauteen ja pyysivat rukousta eri asioiden puolesta - annoimme urdunkielisen Raamatun heilla kotiinlahtiessaan. Iloisella mielella oltiin kaikki! Toinen perhe on naapurista ja menen tanaan sinne jo kolmatta kertaa vierailulle - he ovat paljon enemman varuillaan hengellisista asioista keskusteltaessa ja niimpa enemmankin keskitymme urdun-kielen oppimiseeni ja muuten tutustumiseen.
Taman lisaksi Jumala johdatti tiellemme jo Abbottabadiin tulomme alussa miehen joka on ollut joskus elamassaan myos Suomessa. Tormasimme haneen yhteensa kolmisen kertaa ja todella tiesimme etta tama on Jumalasta - jotain taytyy tehda! niimpa eilen menimme luokseen kylaan. Vierailu oli edelta sovittu, mutta sitten yllattaen miehen ystava joutui liikenneonnettomuuteen ja han lahti saattamaan tata sairaalaan ja soitti meille sairaalasta ja pahoitteli vierailun peruuntumista. No,me rukoilimme ja ajattelimme etta katsotaan mita muuta Herralta on paivamme varalle(yhteison normaalirutiinien lisaksi). Eipa aikaakaan kun ovelle tuli eras vanha muslimimies johon olemme Maxinea ulkoiluttaessa tutustuneet ja Jukalla oli hanen kanssaan hyva juttelutuokio ja hankin sai evankelioivia kirjasia mukaansa ja itse esdotti etta voisi joskus tulla seurakuntaan mukaan. (han osaa englantia hyvin)
Sittempa tulikin uusi puhelu ystavaltamme sairaalasta etta vaimo oli kaskenyt tuoda meidat vierailulle kuitenkin tanaan! Ja niimpa kymmenessa minuutissa taas oltiin lahtovalmiina! Vierailu oli erikoinen. Kyseesssa oli taman miehen vaimo nro 2. Ensimmainen vaimo asuu toisessa kodissa toisess paikkakunnalla. Tama vaimo oli myos miestaan reilusti vanhempi. Yksimainen nainen. Paljon voisi kertoa mutta ei ole aikaa...(sahkot voi menna taas) Heidan luonaan oli yllattavan mukava olla, rupateltiin ja naurettiin teekupposten parissa. Mies kavi valilla rukoilemassa. Vaikuttaa aika hartaalta muslimilta. He ovat pashtua aiodinkielenaan puhuvia pataaneita. Mielenkiintoista olisi tavata myos vaimo number one!
Yhteisoon palasi tanaan yksi veli takaisin. Toinen iranilaisperhe on taalla koeajalla. Vakea ja vilinaa riittaa. Onneksi Nigel on itse paikalla. Ja Jeesus! Kiitos rukoukasistanne - niita tarvitaan!! Love & hugs: Mr and mrs Luka (paikallisten korvin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti