Ystavia

Arkea

Terroristi-iskut naapurimaahan Intiaan Mumbain kaupunkiin vaikuttaa elamaan taallakin. Naiden kahden valtion valit ovat taas kiristymaan pain - juuri kun oli meneillaan yhteistyoneuvottelut valtioiden valilla... Taalla ei iskuja ensiksi edes loytynyt urdun-kielisista sanomalehdista(voi olla etta ei vain ehtinyt aamun lehteen) ja englanninkielisissa lehdissa ymmarrettavasti on viitattu vain epamaaraisiin terroristiryhmiin. BBC-uutiset kun samaan aikaan antoivat jo ryhmille nimetkin. Meilla ei telkkua ole joten kuulimme BBC:n tiedot muilta. Taallakin oli (ennen Mumbain iskuja) kadulla muutamana paivana liikkeella poliisin anti-terroristi-joukot. Muuten taalla on ollut rauhallista. Tai sitten me ei vaan tajuta kaikkea mita pinnan alla tapahtuu... Naapurin mies kertoi Jukalle etta ei halua asua taalla kun on jatkuva "jannite" ilmapiirissa. Voi olla henkilokohtaistakin. Stressia. Monilla on taloudellista ahdinkoa. Tyottomyytta. Sairauksia. Varsinkin nain kylman saan aikaan ja huonoissa elinolosuhteissa elo voi kayda todella raskaaksi. K.o. naapurit olivat todella iloisia pellinpalasta joka liikeni meidan varastosta heille talonsa "tilkkeeksi". 

Maanjaristyksen jalkeen kuulemma(eras uskova kertoili Jukalle) paikalle tuli paljon ulkomailta apua. Ja maanjaristyksen jalkeen(hanen sanojensa mukaan) monista Abbottabadilaisista tuli rikkaita... Ikavaa kuultavaa... Ikavaa on myos jatkuvat ristiriidat eri kristittyjen ryhmien valilla. Vaikeaa siina olla neutraalina! Kiitos Jumalalle keskukseemme tulee eri seurtakunnista porukoita erilaisiin jarjestamiimme tilaisuuksiin ja me Jukan kanssa ollaan nyt kierretty vierailulla lahes kaikkissa paikallisissa seurakunnissa ja tutustuttu eri pastoreihin ja tyontekijoihin. Uskon etta Basis Community voi olla jatkossakin Jumalan kaytossa yhdistamassa ihmisia toisiinsa riitelemisen sijasta!

Myos muslimit ovat ystavystyneet kanssamme - niinkuin olemme kertoneetkin muutamista perheista joihin olemme saaneet tutustua. Eilen uusi tuttavuus joka asuu myos napurustossa tuli kaymaan. Han opettaa islamia ja arabiaa lapsille. Mielellaan jutteli (englanniksi) Jukan kanssa pitkaan. Mina kiltisti huiviini kietoutuneena tarjoilin teeta ja yritin olla hiljaa... Mukavan oloinen kaveri ja ystavallinen ja rauhallinen - niinkuin kaikki tahan asti tapaamamme paikalliset muslimit. Meilla ei ole heista pahaa sanaa sanottavana! Han aikoo tulla jatkossakin JP:n kanssa juttelemaan - vertailevat Koraania ja Rammattua ja Jeesuksen roolia naissa kahdessa kirjassa.

Tanaan menen taas naapurin naisten luo urdutunnille. Saatte rukoilla etta kielta opittaisiin. Aina on tahan asti loytynyt tulkki eri tilanteisiin avuksi mutta toki se paljon auttaa jos kielen alkeita osaa. Vaan ompa naita tilanteita ollut myos etta ovesta tulvii naisia vierailulle(perheen paa joka osaa vahan englantia lahti jatkamaan toitaan ja JP myos lahti asioille) ja niin siina sitten hymyillaan puolin ja toisin ja tunnista toiseen tarjoilen teeta ja toistelen samoja fraaseja ja "small talk"- lauseita urduksi - vastaukset sitten olivat pitkia ja nopeasti puhuttuja vivahteikkaita selostuksia joihin ymmartavaisesti hymyillen nyokkailin - ymmartamatta puoliakaan! Niin se sujui sekin paiva. Nain aina iltaisin saa todeta: Jumalan armo kantaa aina - paiva kuin paiva - tilanne kuin tilanne. Hanen avullaan kaikesta paastaan lapi. Kiitos teille rukouksistanne!  - M&J 

Girlshostel

Rajia

Viime Perjantaina paatimme menna kaymaan siina tyttojen hostelisa jossa olemme aikaisemminkin vierailleet ja jossa kaymme Urdun kielen opetuksesa. Kun saavuimme paikalle niin siella oli yksi tytto kovin sairaana rukoilimme hanen puolestaan ja koimme oikeaksi vieda hanet laakariin. Laakari ( joka on ihana uskovainen) maarasi hanelle laakkeita ja kun sai tietaa ettei tytoilla ole siella mitaan lammitysta pyysi etta me veisimme hanet meille pariksi paivaksi. Rajia oli siis meilla koko viikonlopun ja oli meille kaikille siunaus. Hanen vanhempansa eivat kykene huolehtimaan hanesta ja ovat siksi lahettaneet hanet Lahoresta tanne Abbottabadiin ja hanesta tuli meille kuin oma tytar. Tanaan ostimme tytoille kaasulammittimen, Kiitos Jumalalle. Tulevana keskiviikkona menemme veljien kanssa sinne hosteliin ja veljet ovat valmistaneet heille ohjelman joka sisaltaa musiikkia, todistusta ja Jumalan sanan julistusta. Yhteisossa on ollut n. viikon eras veli tutustumisjaksolla, ja viime keskiviikkona han sai epileptisen kohtauksen ja veimme hanet laakariin. Siella selvisi etta han on kayttanyt laakkeita ( n. 10 kpl/ paiva) ja oli lopettanut niiden syonnin jonka seurauksena sai taman kohtauksen. Keskustelimme hanen kanssaan ja han kertoi, etta oli yhtena iltan murtunut Jumalan edessa ja tehnyt parannuksen eli paatti lopettaa laakkeiden vaarinkayton. Torstailtana oli meilla oikein hyva rukoushetki jossa Jumalan lasnaolo oli niin konkrettista etta pari veljea murtui ihan kyyneliin. Jumala on tekemaasa jotain uutta taalla, niin monia han on murtanut. Jumala siunatkoon paivasi.

Rajia

Keittiossa

Keittiossa & muutakin...

Kansainvalista elamaa keittiossa: Veli Naeem Afganistanista oli tyoparinani eraana iltana.Pyysin etta han kuorisi perunat valmiiksi niin tekisin illalliseksi pyttipannua. Keittioon palattuani ihmetelin kun en nahnyt missaan kuorittuja perunoita. Kunnes silmaani pisti kippo jossa lillui jotain outoa...Naeem oli kylla todellakin ollut ahkera! Tylsalla kuorimaveitsellamme han oli silpunnut kipollisen pottuja ! No,paistoin ne sitten munien kera epamaaraisen nakoiseksi mutta ihan hyvan makuiseksi mossoksi! Hauskaa oli! Edellisessa Local member meetingissa -jossa valmistamme suuren aterian kaikille kokoukseen tuleville tarjottavaksi- oli kauhea haslinki. Vesi loppui kesken,piti juosta pihapumpulla jatkuvasti kattilaa tayttamassa. Valilla sekoitin risottoa ja valilla juoksin ylakerran kokoukseen soittamaan kokouksen ylistykseen koskettimia. Ei kun hella vaan pois ja taas paalle... Ja kieliongelmien vuoksi yleensa aina kun selkasi kaannat kattilalle niin tyoparisi jo ehtii viskoa soppaan oman mielensa mukaista... Naeemin kanssa olimme nyt viime kerran LocalMember meetingin ruokavastuussa ja nyt ajattelin tehda kaiken etukateen ajoissa mahdollisimman valmiiksi. No, taas kuitenkin piti kesken kaiken juosta kokousen alkuun laulamaan laulua ja sanoin etta biriania voisi silla valilla vahan sekoittaa - kun palaan keittioon niin Naeem pilkkoo sekaan porkkanoita!! Kirjaimellisesti hypin tasajalkaa ja kauhalla aloin noukkia porkkanoita pois - totesimme taas kerran: Koi baat nahi = ei se mitaan!! Ja naurua riitti! Ruoka oli hyvaa ja sita riitti kaikille. Ihan ihmeellisesti Herra on auttanut! Viime viikolla oli eras Iranilaisnainen meilla parivuotiaan tyttarensa kera. Sen lisaksi viikonlopuksi tuli kaksi muutakin perhetta: toinen iranilaisperhe kahden lapsen kera rakentamaan rukoushuonetta katollemme (Ayub ja Teresa) ja toinen perhe Islamabadista - Pakistanilaispastori vaimon ja kahden lapsen kera virkistaytymaan keskukseemme. En tieda miten, mutta valmistin upean sunnuntailounaan - Jumalan armon avulla totisesti! - pinaattikastike, kasviscurrya,linsseja ja Iranilaisnainen Rashia teki riisin. Voi kun oli hyvaa!!
Olemme olleet Jukian kanssa myos todella paljon liikkeella. Tapaamassa eri tuttuja. Parasta oli ehka eilisiltainen vierailu tyttokodissa josta olemme jo aikaisemmin kertoneet. Paikan pitaja, ystavamme ja urdun kielen opemme Juliana, soitti ja pyysi kaymaan ilalliselle. Sanoi etta muutama muukin ystavansa on tulossa. Kiva. Mehan mentiin. Vahitellen vakea alkaa saapua aina vaan lisaa. Kaikki ykkosissa. Mulla arkipunjanbi ja punaiset lenkkarit... Jukka farkuissa... Pian on koko talo taysi. Lapset harjoittelivat lauluja. Sitten paikalle saapui juhlavieraat - tyon tukijat Singaporesta - kaksi ihanaa uskovaista miesta jotka olivat Pakistanissa maanjaristyksen jalkeen auttamassa ja silloin tutustuivat Julianan tyohon ja tulivat nyt uusintavisiitille katsomaan miten tyttokodissa menee. Suunnilleen tassa vaiheessa iltaa Jukalle kerrotaan etta han onkin saarnaamassa tassa tilaisuudessa ja haluaisiko han kayttaa englannin vaiko urdun kielista raamattua ! Minun vastuulleni lankesi laulattaa lapsilla pari laua joita olen kerran kaksi kanssansa aikaisemmin laulanut. Taas ei voi kun todeta etta Hanen armonsa riittaa - tilanteeseen kuin tilanteeseen!! Huumorimielella mentiin tilaisuudesta kotiin toisen tuttavaperheeen kera iltateelle - heidatkin napattiin ex-tempore johtamaan ylistysta joten ei me ainoita yllatettyja oltu! Etta tallaista elama taalla.
Naapurin musilimiperheen kanssa oltiin tanaan basaarilla vaateostoksilla. Kylma on tullut aika nopsaan tanne Abbottabadiin. Kaikki kulkee kerrospukeutuneina ja useat myos pipo paassa - sisalla ja ulkona. Kaasulamittimet on meilla jo kaytossa. Mutta lamminvesivaraaja meni rikki ja  -ins Allah! - korjaaja saapunee huomenna viemaan tyonsa sen parissa paatokseen. Love you all!!!xxx Maarit ja Jukka

---

Explore the seven wonders of the world Learn more!

Ovia raollaan...

...Pyhan Hengen tuuli puhaltaa ja ovia aukeaa evankeliumille - jotkut ovet vain hieman raollaan, kaantyilevat saranoillaan tuulessa, toiset avattuina selkeasti tervetulleeksi toivottaen. Olion ollut hieman maassa Ravalpindin vierailumme jalkeen pari viikkoa sitten kun ajattelin etta mita minulla - naisena miesvaltyaisessa yhteisossa - taalla nyt sitten on virkaa kun oman pihan ulkopuolelle ei ilman omaa miesta juurikaan ole menemista ja Jukan aika tayttyy veljien kanssa ja toimistotehtavissa tai seurakuntavierailuissa(joissa siellakin miehet ovat aktiiveja - naiset hiljaa - auts!kuinka vaikeaa).No Jumala on kylla ylihyva! niimpa naita naisia on sitten alkanut tulla omalle kotiovelle! Kahdesta eri perheesta on tullut nyt vierailulle minua tapaamaan musliminaisia innokkaina tutustumaan ja myos kiinnostuneine evankeliumista. Toinen perhe tuli myohemmin meidan yhteison yhteisella iltapaivalliselle ja jaivat myos iltahartauteen ja pyysivat rukousta eri asioiden puolesta - annoimme urdunkielisen Raamatun heilla kotiinlahtiessaan. Iloisella mielella oltiin kaikki! Toinen perhe on naapurista ja menen tanaan sinne jo kolmatta kertaa vierailulle - he ovat paljon enemman varuillaan hengellisista asioista keskusteltaessa ja niimpa enemmankin keskitymme urdun-kielen oppimiseeni ja muuten tutustumiseen.

Taman lisaksi Jumala johdatti tiellemme jo Abbottabadiin tulomme alussa miehen joka on ollut joskus elamassaan myos Suomessa. Tormasimme haneen yhteensa kolmisen kertaa ja todella tiesimme etta tama on Jumalasta - jotain taytyy tehda! niimpa eilen menimme luokseen kylaan. Vierailu oli edelta sovittu, mutta sitten yllattaen miehen ystava joutui liikenneonnettomuuteen ja han lahti saattamaan tata sairaalaan ja soitti meille sairaalasta ja pahoitteli vierailun peruuntumista. No,me rukoilimme ja ajattelimme etta katsotaan mita muuta Herralta on paivamme varalle(yhteison normaalirutiinien lisaksi). Eipa aikaakaan kun ovelle tuli eras vanha muslimimies johon olemme Maxinea ulkoiluttaessa tutustuneet ja Jukalla oli hanen kanssaan hyva juttelutuokio ja hankin sai evankelioivia kirjasia mukaansa ja itse esdotti etta voisi joskus tulla seurakuntaan mukaan. (han osaa englantia hyvin)

Sittempa tulikin uusi puhelu ystavaltamme sairaalasta etta vaimo oli kaskenyt tuoda meidat vierailulle kuitenkin tanaan! Ja niimpa kymmenessa minuutissa taas oltiin lahtovalmiina! Vierailu oli erikoinen. Kyseesssa oli taman miehen vaimo nro 2. Ensimmainen vaimo asuu toisessa kodissa toisess paikkakunnalla. Tama vaimo oli myos miestaan reilusti vanhempi. Yksimainen nainen. Paljon voisi kertoa mutta ei ole aikaa...(sahkot voi menna taas) Heidan luonaan oli yllattavan mukava olla, rupateltiin ja naurettiin teekupposten parissa. Mies kavi valilla rukoilemassa. Vaikuttaa aika hartaalta muslimilta. He ovat pashtua aiodinkielenaan puhuvia pataaneita. Mielenkiintoista olisi tavata myos vaimo number one!

Yhteisoon palasi tanaan yksi veli takaisin. Toinen iranilaisperhe on taalla koeajalla. Vakea ja vilinaa riittaa. Onneksi Nigel on itse paikalla. Ja Jeesus! Kiitos rukoukasistanne - niita tarvitaan!! Love & hugs: Mr and mrs Luka (paikallisten korvin)

Tuokiokuvia