Kuulumisia...

Kesa todella tekee tuloaan. Yllattavan lamminta ja aurinkoista! Perunat ja valkosipulit kasvavat ja eras Jefrey -niminen mies auttoi meita laittamaan puutarhaa muutenkin parempaan kuntoon. Saatiin uusia kukkiakin! Ja ruusupensaat on taydessa kukassa. Voi kun voisin laittaa kuvan...

Meilla oli pariin kouluun kouluvierailut joissa oli myos meidan yhteison omaa ohjelmaa esilla. Hyvin kaikki meni - niin lapset kuin opettajatkin tykkasivat. Paikallislehtikin oli huomioinut tapahtumat.

Viikonlopulla mennaan vuoristoseudulle kaymaan eraan jarjeston vieraina. Osallistutaan siella jarjeston toimintaan ja vieraillaan myos paikallisissa kylissa. Varmasti tiedossa kiva reissu!

Muuten taalla elama etenee entiseen malliin - meilla on oma ohjelma taalla yhteisossa aamu- ja iltahartauksineen, raamattutunteja ja myos draama- ja musiikkiopetusta - liikuntapaiva perjantaina... Arjen touhuissa menee muu aika - tyot jaetaan kaikkien kesken. Ollaan myos seurakunta- ja aktiovierailuiden lisaksi aloitettu vapaaehtoistyo: maanantaisin joku veljista menee vapaaehtoisena auttamaan paikallisia kristillisia jarjestoja(mm lasten parissa tai rakennustyomaalla). 

Uutisissa kerrotaan paivittain levottomuuksista joita taalla on eri puolilla maata. Tillanne on talla hetkella vaikea. Kiitos Jumalalle meilla on taalla rauhallista. Paikallisten kanssa solmimamme ystavyyssuhteet tuntuvat vain paranevan ja todellakin ollaan Jukan kanssa molemmat koettu aitoa ystavyytta monien taholta!

Ikava tanne tulee ja takaisin taytyy tulla... siita sitten lisaa myohemmin...

ILoISTA VAPPUA KAKILLE! - Ja muistakaa Toivon synttarit - poika komistuu ja kasvaa vaan - 17v. 3.5. Sunnuntaina!!!

Love: JP & M

---

What can you do with the new Windows Live? Find out

Rauha maassa

Taalla on meilla ihan rauhallista, arki etenee entiseen malliin, paikalliset ovat meille yleisesti ottaen aina ystavallisia, huomaavaisia ja erittain vieraanvaraisia. On totta etta maassa on nyt levotonta ollut jo pidemman aikaa - terroristihyokkayksia, heimolevottomuuksia, polliittisia levottomuuksia, taloudellisia ongelmia... Mutta nain on ollut siis jo jonkun aikaa - "ei mitaan uuttaa auringon alla". Auringosta puheen ollen: lampoa taalla on nyt mukavasti ja kaasulammittimet saa jo vieda varastoon. Pihamaalla ruusut kukkii ihanasti, sitruspuu(mandariini?) kukkii myos ja ne joskus lokakuussa istuttamani perunat kasvavat yha vaan - mita mullan alla sitten lienee, se kohta selviaa. Kaksi muhkeaa kissaa on paattanyt muuttaa pihamaalle ja jotenkin ihmeellisesti ne myos aina loytaa tiensa ylos kattotasanteelle missa sailytamme telttakankaan alla kokoustuoleja - tuolit olivat viime kokuksessakin mukavan pehmean kissankarvan peittamia. Tanaan olimme veljien kera parissa kirkossa palvelemassa ja seka maanantaina etta tiistaina on meilla myos kouluvierailut tiedossa. Rukoilethan naiden tilaisuuksien puolesta. Terveina ollaan myos oltu, joten monta hyvaa syyta olla kiitollinen! Kiitos myos sinulle rukouksistasi -ne meita taalla kantaa! Rakkaudella, JP & M

Haakuvia

Haat ja vahan muutakin...

Olimme Yassirin ja Monican haissa Lahoressa. Haita edelsi Mahendi-rituaali ja yhteinen illanvietto sulhasen kotona Haveliassa. Siella jo tanssittiin, syotiin hyvin, ja lopuksi myos julistettiin Jumalan Sanaa ja laulettiin ylistyslauluja yhdessa. Mahendi-rituaalista emme kaikkea tieda - hennaa laitettiin sulhasen kammenelle, oljya kasvoille, seteleita annettiin sulhaselle, rumpu soi ja sen tahdissa erityisesti miehet pomppivat kadet kohotettuina - villia meoa!  Mahendin jalkeen viela sulhasen veljien vaimot hakivat sareihin pukeutuneina vetta naapureilta, kantaen vesiastioita perinteen mukaisesti paansa paalla. Talla vedella he sitten pesivat sulhasen kasvot ja kadet. Sitten suku lahti bussilla kohti Lahorea jossa haat pidettiin-  -me seurasimme Jukan kanssa myohemmin perassa, meilla kun oli edeltavana iltana Alfa-kurssi vedettavana ja kaipasimme hieman lepoakin... bussissakin kuulemma oli tanssittu...

Lahoreen saavuttiin juuri ajoissa ennen haiden varsinaista alkamista. Seka morsian etta sulhanen tulevat kristiysta suvusta joten haat vietettiin Katolisessa koulussa jonka ylasali toimii myos seurakuntasalina. Taas tuli rummuttajat ja pillipiiparit paikalle, taas jonkun verran tanssittiin (pompitaan kadet ylhaalla), sulhaselle ja sulhaspojalle ripustettiin kaulaan setelein koristetut kaadyt ja turbaanit paahan. Ylakerran kirkkosalissa odotti morsian valkoisissaan - kaunis, kaunis... ujo ja hiljainen.. Vihikiminen oli enemman meilla tutumpaa - tosin kirkkokansa ei mitenkaan kylla kunnioittanut itse vihkitoimitusta: ihmiset keskustelivat kovaan aaneen, lapset juoksentelivat - tuntui etta haavideon ja valokuvien ottaminen oli tarkein osuus koko vihkimisesta. Vihkimisen jalkeen morsian lahti vaihtamaan asua ja sulhanen palasi alakerran saliin jossa ruokailu alkoi. Ja tanssi. Mekin pompittiin hyvilla mielin muiden mukana - Yassir ja Monica on molemmat meille rakkaita! Lopulta morsian saapui takaisin nyt punaisessa perinteisessa morsiamen asussa, kultakoristeita ja kultakoruja oli runsaasti. Taas otettiin paljon valokuvia ja videota, morsiusparista ja sukulaisista. Haalahjoja ei niinkaan ole tapana antaa - meilla oli paketti ja jollain toisella myos. Vihdoin ja viimein sullouduimme kaikki suvun kanssa yhteiseen bussiin ja matka Lahoresta kohti sulhasen kotikaupunkia Haveliaa alkoi. Bussissa oli kirjavaa kansaa koolla - osa  Jeesuksella antautuneita uskovia - osa vain nimelta kristittyja jotka tavan mukaan olivat paissaan. Ja niinhan sen tietaa etta kannilaiset alkoivat tapella keskenaan. Me ei ymmarretty mista oli kyse, mutta kun sulhanen puhkesi kyyneliin niin mekin puutuimme asiaan. Pastori Kristoffer rukoili Jeesuksen nimessa bussin etuosassa rauhaa haavaella, me jarjestimme istumajarjestyksen uuteen uskoon, ja niin matka jatkui taas onnellisesti. Seurasi virren veisuuta, iloisia ylistyslauluja ja matkan varrella kun muutamaan oteeseen pysahdyttiin teekupposelle niin oli mieli kaikilla jo paljon parempi. Mutta ai,ai  selka parkaa! - kylla se sittenkin oli rankka reissu!! Aamuviidelta palattiin Abbottabadiin ja kymmenelta meilla oli seurakuntavierailu Team Mission Churchissa. Jumalan armon avulla seurakuntavierailu meni hyvin - Jukka saarenasi ja Maarit kertoi Basis Community Ministrysta, jaksoimme viela seurustella kirkkokansankin kanssa ja rukoilla sairasten puolesta. Kotiin tultua uni kylla maittoi!!  Nyt on taas arkeen palattu - onneksi ei ihan heti ole toisia haita tiedossa, on ne haat taalla Pakistanissa niin rankkaa touhua! Love: Jukka & Maarit, Abbottabad.

Hyvaa Paasiaista

Vietamme Paasiaista kaksistaan taalla Abbottabadin Basis Communityssa - kaikki muut lahtivat koteihinsa lomalle ja palaavat ensiviikon alussa. Emme kuitenkaan ole olleett yksin silla eilen saimme juhlia Pitkaa Perjantaita yhdessa ystaviemme ja naapuriemme kanssa. Tanaan olimme eraassa koulussa vieraina todistustenjakotilaisuudessa. Huomenna illalla ja Maanantainakin saamme viela paivallisvieraita. Varmasti kaymme myos seurakunnan tilaisuudessa Paasiaista juhlistamassa. Myos lepoon ja hyviin lukutuokioihin varmasti varaamme aikaa... Sydamestamme toivomme myos Sinulle Siunattua Paasiaisenaikaa! Rakkaudella; Jukka & Maarit.

Lesket ja seurakunta

D.David on perustanut jo muutaman seurakunnan ja luovuttanut vastuun seurakunnasta hanen kanssaan muutaman vuoden tyota tehneelle apulaispastorille. Tamankin seurakunnan nuori apulainen tulee parin vuoden paasta olemaan vastuussa tasta seurakunnasta. D.David kouluttaa hanta pari vuotta ja antaa sitten seurakunnan taman nuoren miehen johtoon joka nakyy myos kuvissa. Kuvissa nakyy myos lesket jotka siella asuvat, tulijoita olisi enemman mutta rakennus on viela hieman kesken erainen.

Ystavat

Kiitos Jumalalle hyvista ystavista joita on myos Varanasissa.

Varanasin ihmeita

Tassa muutama kuva Varanasista joka on taynna erilaisia ihmisia joista monet ovat tulleet sinne etsimaan jotain parempaa.